Historiaa



Olen elänyt koko lapsuuteni eläinten parissa. Tenavana vietin paljon aikaa sukulaisten maatilalla, jossa tutuksi tulivat lehmät, kanat, kissat ja jopa supikoiratkin. Kotona oli lapinkoira "Taika", ja ala-asteella sain oman akvaarion vanhempieni kyllästyttyä muovipurkissa kasvattamiini ruutanoihin :) Perheen undulaattipariskunnan pesinnästä minulle jäi poikanen, joka kesyyntyi täysin ja oppi jopa puhumaan.


Ensimmäisen oman koiran otin kesällä 1994, enkä vieläkään osaa kertoa miksi minulle tuli juuri dalmatiankoira. Tämän huomiota herättävän pilkullisen hymynaama-rodun kanssa olen siitä asti elänyt, ja matkan varrelle on mahtunut lukuisia ihania, raivostuttavia, hauskoja, sekä kauhistuttaviakin hetkiä. Mutta kuten laulussa sanotaan: "En päivääkään vaihtaisi pois".


Kotonani asuvat koirat ovat minulle aina perheenjäseniä. Niistä huolehditaan täysipainoisesti niin ulkoilun, ravinnon kuin koulutuksenkin suhteen, silti unohtamatta normaalia koiran elämää. Koira on minulle myös harrastuskaveri ja kisakumppani. Lajeina tutuksi ovat tulleet pk-haku, -jälki, pelastuskoiratoiminta ja agility. Näyttelyissä tulee käytyä satunnaisesti.


Suoritin  kasvattajakurssin syksyllä 2010 ja olen allekirjoittanut Suomen kennelliiton kasvattajasitoumuksen. Vuonna 2013 suoritin Suomen Palveluskoiraliiton koulutusohjaajakurssit 1 ja 2. Kennelliiton lisäksi olen jäsenenä Dalmatiankoirat ry:ssä, Suomen Palveluskoiraliitossa ja Lappeenrannan palveluskoirayhdistyksessä.